Kun sähköherkkyys aiheuttaa ilottomuutta ja masennusta

Ihmisille annetaan harhaanjohtavaa tietoa masennuksesta, totesi suomalaistutkimus Annikka Mutanen HS https://www.hs.fi/tiede/art-2000010507456.html Masennuksesta annetaan tavallisille ihmisille yleisesti harhaanjohtavaa tietoa. Niin tekevät jopa monet arvovaltaisten kansainvälisten toimijoiden nettisivustot, kertoo suomalainen tutkimus, joka ilmestyi viime viikolla Psychopathology-lehdessä. Yleisessä puhetavassa toistuu ajatus, että masennusdiagnoosi selittää, mistä ihmisen kokema syvä alakulo, ilon katoaminen ja toimintakyvyn lasku johtuu. Niin ei todellisuudessa ole, kirjoittavat tutkimuksen tekijät Jussi Valtonen ja Jani Kajanoja. Heidän mukaansa puhetapa vahvistaa yleistä virhekäsitystä psykiatristen diagnoosien luonteesta ja haittaa ihmisten selviytymistä ongelmistaan, ehkä jopa yhteiskunnallisten ratkaisujen löytämistä. Kajanoja on lääketieteen tutkijatohtori Turun yliopistossa ja Valtonen professori Taideyliopistossa. Hän on aiemmin väitellyt neuropsykologiasta. Valtonen sanoo, että yksi yllyke tutkimuksen tekemiseen oli mediassa tiheästi toistuva juttutyyppi. Siinä kerrotaan, kuinka ihminen sai psykiatrisen diagnoosin ansiosta viimein selityksen elämänsä vaikeuksille. Psykiatrinen diagnoosi ei yleensä kuitenkaan selitä mitään. Masennuksen ja muiden mielenterveyden häiriöiden syntymekanismeja ei tunneta. Useimmat psykiatriset diagnoosit ovat luonteeltaan oirekokonaisuuksille annettuja kuvailevia nimikkeitä. Näin ollen masennus selittää ihmisen kärsimystä saman verran kuin päänsärky selittää päässä tuntuvaa kipua. Molempiin voi olla monenlaisia syitä. Kun käytetään masennusdiagnoosia selityksenä oireille, syyllistytään kehäpäätelmään, tutkijat kirjoittavat artikkelissa. Tutkijoiden hämmästys olikin Valtosen mukaan suuri, kun tarkasteluun otetuista vaikutusvaltaisista englanninkielisistä asiantuntijasivustoista enemmistö järjestelmällisesti kirjoitti masennuksesta oireiden aiheuttajana ja selittäjänä. Joukossa olivat muun Maailman terveysjärjestö WHO, Yhdysvaltain psykiatriyhdistys APA, Englannin terveydenhuollosta vastaava NHS ja sekä Harvardin ja Johns Hopkinsin yliopistot. Mikään niistä ei esittänyt masennusdiagnoosia puhtaana oireiden kuvauksena. Onko tällaisella sekaannuksella sitten väliä ihmiselle, joka tuntee saavansa diagnoosista selvyyttä elämään? Psykologi Valtosen mukaan on. Jos mieli on maassa eikä enää kiinnosta se mikä ennen tuotti iloa, olisi hyödyllistä ymmärtää, mihin se saattaa omassa elämässä liittyä. Selitykseksi tarjottu diagnoosi ei rohkaise siihen. ”On tärkeää oppia jäljittämään, mistä omat tunteet johtuvat. Muuten on vaikea reagoida vaikeuksiin tarkoituksenmukaisesti.” Kajanoja moittii esitystapaa haitalliseksi tutkimuksen tiedotteessa. ”Masennuksen esittäminen yhtenäisenä sairautena, joka aiheuttaa masennusoireita, on kehäpäätelmä, joka hämärtää ymmärrystämme mielenterveysongelmien luonteesta ja vaikeuttaa ihmisten mahdollisuuksia ymmärtää kärsimystään”, hän sanoo. Masennukselle on etsitty selkeää aiheuttajaa, mutta sellaista ei ole löydetty. 1980-luvulla pinnalle nousi serotoniinihypoteesi, jonka mukaan masennuksen syy voi olla kemiallinen epätasapaino aivoissa. Hypoteesi ei kuitenkaan kaikkien vuosien aikana ole saanut kunnollista tukea tutkimustuloksista, kertoo toissa vuonna Molecular Psychiatry -lehdessä julkaistu sateenvarjokatsaus. Selitykseksi tulkittu diagnoosi ja usko ulkoiseen taudinaiheuttajaan voi myös jarruttaa toipumista, sillä se vähentää ihmisten uskoa omaan kykyynsä muuttaa tilannetta, Valtonen ja Kajanoja huomauttavat artikkelissaan. Tutkimusten mukaan hyödyllisemmältä näyttäisi masennuksen tunteiden näkeminen reaktiona elämän olosuhteisiin. Niihin on mahdollista vaikuttaa. Tartun ensimmäiseksi tähän kohtaan artikkelia: ”On tärkeää oppia jäljittämään, mistä omat tunteet johtuvat. Muuten on vaikea reagoida vaikeuksiin tarkoituksenmukaisesti.” Omalta osaltani voin todeta, että masennuksen tunteeni johtuvat kivusta, siitä että kipu on kovaa ja että kipu on toisten ihmisten välillisesti aiheuttamaa. He tekevät sen ymmärtämättömyyttään, mutta yhtä kaikki se on ihmisten käyttämien laitteiden syy, että minuun sattuu. Se on välillistä pahoinpitelyä. Se on täydellinen rikos, jossa minua voidaan satuttaa näkymättämällä, värittömällä, hajuttomalla, jälkiä jättämättömällä tavalla. Se mikä minua satuttaa on kuitenkin mitattavissa olevaa ja mittarilla havaittavissa olevaa, mutta koska muut eivät aisti eivätkä havaitse tätä uhkaa ja vaaraa, he eivät voi ymmärtää minua ollenkaan. Sekin aihettaa masennusta, että muut eivät tosiaankaan ymmärrä mitä tekevät. Yleisönosastot ovat täynnä kirjoituksia siitä, miten parveketupakointi on haitallista ja häiritsevää. En haluaisi vähätellä mitään ongelmaa, mutta kyllä säteilyllä satuttaminen on ihan omaa luokkaansa, kyllä siinä parveketupakointi on vielä aika minimaalinen haitta. Masennusta aihettaa myös se. että en voi reagoisa vaikeuksiin tarkoituksenmukaisesti, kuten artikkeli ehdottaa, koska jos teen sen, niin minut leimataan, syyllistetään ja psykologisoidaan. Minulta on viety keinot reagoida tarkoituksenmukaisesti. Masennusta aiheuttaa myös se, että ongelman mittasuhteet ovat valtavat. Vastassa on kokonainen STUK, kokonainen Nokia ja monet muut mobiiliyhtiöt, nousevat esineiden internetiä hyödyntävät yritykset. Tee siinä nyt sitten jotain, yksi ihminen. Ei siinä yksi pieni potilasyhdistyskään taida ihan riittää.