Elämää sähköherkkänä

Oma kokemukseni on, että Suomessa vallitsee sähköherkyyteen liittyen hiljaisuuden kulttuuri. Se, että ihmiset ovat kantaneet näitä asioita paljon yksin, on johtanut siihen, että asioita ei ole myöskään hoidettu kuntoon. Sairastuneet vain kärvistelevät yksin kuka mitenkin pärjäten. Asiat vaatisivat keskustelua, vaikutustyötä eri suuntiin. Aseteollisuus, tupakkateollisuus, virvoitusjuomateollisuus on käyttänyt konsteja, joissa vastuu siirretään yrityksiltä yksilöille. Myös lääketiede tekee tätä, se pesee omat kätensä ja väittää, että vika on vain yksilössä. Ja jos lääkärien retoriikka on pelkkää stigman ja häpeän luomista, he synnyttävät ympärilleen ja ympäröivään yhteiskuntaa vaientamisen kulttuurin, jossa sairaiden täytyy vain vetäytyä entistä syvemmälle oman sairautensa muodostamaan kaappiin. Kuinka monen tällaisen lääkärin lähipiirissä on ihminen, joka joutuu menemään entistä syvemmälle kaappiin tämän lääkärin väärien totuusolettamien vuoksi?

Voiko olla, että meidän sähköherkkien bioelektoniikka on suistunut raiteltaan tai että se toimii eri tavoin kuin niin sanotusti terveillä ihmisillä? Onko sähköherkkyys jonkinlainen ioni-kanava sairaus? Olisiko meidän ioni-kanavien toiminta voinut häiriintyä? Voiko ympäristötekijät sotkea ihmisen bioelektroniikan tai ioni-kanavien toiminnan? Kävin kysymässä asiaa Google Gemini-tekoälyltä: Voiko ionikanavasairaus aiheuttaa ihmiselle kipuja? Vastaus: Kyllä, ionikanavasairaudet voivat aiheuttaa ihmiselle kipuja. Ionikanavat ovat proteiineja, jotka sijaitsevat solujen kalvoissa ja säätelevät ionien virtausta soluihin ja ulos soluista. Ionien virtaus on tärkeää monille solutoiminnoille, kuten hermoimpulssien johtamiselle, lihasten supistumiselle ja kivun tuntemiselle. Ionikanavasairauksia on yli 300, ja ne voivat vaikuttaa lähes kaikkiin kehon elimiin ja järjestelmiin. Jotkut ionikanavasairaudet, kuten kystinen fibroosi ja kateenkorvatulehdus, aiheuttavat kipua tulehduksen ja kudosvauri...