Eutanasiako hoitokeinoksi?

Itselläni on mikroaalto-oireyhtymä. Oireyhtymä alkoi pikkuhiljaa kasvavin oirein, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kännykän pitäminen käsissä alkoi tehdä kipeää, oli alettava epäillä, että asioista kerrotuissa jutuissa on sittenkin perää. Kävin asiasta pitkää henkistä kamppailua, en halunnut identifioitua tuohon ryhmään, mutta oireet eivät antaneet muutakaan vaihtoehtoa, ne kun pahenivat ja pahenevat yhä asteittain. Oireyhtymän kanssa elämäminen on kyllä henkisesti vaikeaa, sillä siihen ei ole kunnollista hoitoa, lääkitystä, kuntoutusta tai sopeutumisvalmennusta tarjolla. Apu ja ymmärrys ovat vähissä. Itse pitäisi kai olla sekä lääkäri, insinööri että tutkija, jotta voisi laittaa paremmin kampoihin tätä lisääntyvää datasaastetta / säteilysaastetta vastaan. Lapseni kärsivät siitä, että heillä on sairas äiti, joka on yhteiskunnassa täysin lainsuojattomassa asemassa. Äiti joka ei voi hakea itselleen apua, koska pitää pelätä leimautuvansa, stigmatisoituvansa, tulevansa vainotuksi ja parjatuksi. Pitää pelätä, ettei lääkäri määrää hoidettavaksi mielisairaalaan, ettei lääkäri tee lastensuojeluilmoitusta. Lääketieteen historia ei ole kunniakas, ja sen historiassa on ennenkin tehty virheitä. Oireyhtymää sairastavien kohtelu on yksi niistä virheistä, kun ihmiset ajetaan piiloon ja kätkeytymään. Lääkäri kysyy, mikä helpottaa tai pahentaa oireita. Jotain on siihen pakko valehdella, kun ei voi sanoa, että se helpottaa, että lähtee pois paikasta, jossa wifi on käytössä tai helpottaa, kun ei käytä kännykkää. On valehdeltava, koska lääketieteen paradigma on paska ja väärässä. On kuluttavaa elää vihaten lääketiedettä, joka on niin vajavainen. Tietämiseni rajat ovat maailmani rajat. Te muut osaatte epäillä ja ivata. Minä tiedän että oireyhtymä on totta, mutta tiedän myös sen, että te ette tiedä tai kun olette epävarmoja, ette kehtaa ajatella sen olevan totta. Oireyhtymä saa masentumaan, kun tiedät, että yksilön pitäisi yksin taistella sekä lääketiedettä että insinööritieteitä vastaan, suuria yrityksiä vastaan ja vielä muuttaa koko yhteiskunta ja muuttaa Säteilyturvakeskuksen toiminta. Muistakaa, että kärsin tosiaan niistä oireistakin. Tällaiset jättisuuret tavoitteet ovat terveidenkin yksilöiden ulottumattomissa. Jokainen oire on muistutus sinulle siitä, että asiat maailmassa ovat väärin. Välillä tahoisin vain kuolla. Tänään mietin eutaniasta kertovaa lehtijuttua lukiessani, että saisiko tähän oireyhtymään käyttää eutanasia kortin? Heräisikö silloinkaan kukaan sanomaan, että emme voi laittaa ihmisiä kuolemaan, kun tämän voisi ratkaista niinkin, että rakennetaan valokuituverkkoa lisää, käytetään langallista nettiä, palataan lankapuhelimiin. Jos kuolisin, pääsisin eroon kivuista, mielipahasta, ihmisten pilkasta, stigmasta. Lasteni ei enää tarvitsisi hävetä minua. Kenenkään ei enää tarvitsi nauraa kustannuksellani. Koska tälle oireyhtymälle nauraminen on julmaa ja se toteuttaa Trumppilaista keinoa. Ja se keino on: tunne on tärkeämpi kuin totuus. Kun teemme tästä naurunalaista, muodostamme asian ympärille niin suuren tunnelatauksen, että tunne voittaa totuuden. Toivon kaikkea hyvää ja menestystä niille tieteentekijöille, jotka yrittävät estää 5G:n ja 6G:n tulon. Itse sairastuin jo ennen sitä aikakautta, mutta en myöskään toivo tätä oireyhtymää pahimmalle vihamiehellenikään, joten ensisijaisen tärkeää olisi saada estettyä, ettei yhä useampi sairastu tähän oireyhtymään.