Sinä ja minä olemme sähköisiä / We are electric by Sally Adee

Luonnollinen sähkö, biosähkö, on vanhimpia elämän rakennusaineita. Kaiken elämän perustana on sähkö. Tämä pätee niin ihmisiin, eläimiin, kasveihin ja sieniin. Pistorasiasta tuleva sähkö tuotetaan voimalaitoksissa. Biosähkössä voimalaitos on ihminen itse. Kodin laitteet toimivat sähköllä, sellaisella sähköllä joka koostuu elektroneista, jotka ovat negatiivisesti varautuneita partikkeleja, jotka virtaavat sähkövirrassa. Ihmiskeho toimii hyvin erilaisen sähköisen version voimalla. Ihmiskeho toimii biosähkön voimalla. Elektronien sijaan nämä ihmisen sähkövirrat syntyvät ionien - jotka ovat enimmäkseen positiivisesti varautuneita - liikkeistä. Enimmäkseen positiivisesti varautuneiden kalium-, natrium- ja kalsiumionien liikkeistä syntyy biosähköä. Aiemmin uskottiin, että hermo- ja lihassolut olivat kutakuinkin ainoat elimistön osat, jotka käyttivät sähköä merkityksellisellä tavalla. Sittemmin on selvinnyt, että myös kehon kaikkien noin 40 triljoonan solun solukalvot toimivat pieninä paristoina, käyttäen ioni-kanavia ylläpitääkseen solun pientä jännitettä. Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana uudet välineet ja näkemykset ovat osoittaneet, että tällä biosähköllä on hurjan monia erilaisia rooleja kehossa. Me ihmiset olemme sähköisempiä kuin mitä yleisesti ottaen tunnustetaan. Me olemme kirjaimellisesti sähköisiä. Luissasi olevat solut ovat sähköisiä, hampaasi ovat sähköiset, elimet ovat sähköisiä ja myös veren solut ovat sähköisiä. Elimistösi jokainen solu toimii pienen pienenä paristona. Jokaisella ihosolullasi on oma jännitteensä, jonka se yhdistää viereisten solujen kanssa muodostaen sähkökentän. Jokainen liikkeemme, havaintomme ja ajatuksemme on elektronisten signaalien kontrolloimaa. Lepotilassa solun sisäosa on (keskimäärin) noin 70 millivolttia enemmän negatiivisesti varautunut kuin solunulkoinen soppa siinä sen ulkopuolella. Säilyttääkseen tilanteen tuollaisena solu jatkuvasti kuljettaa edestakaisin ioneja sisään ja ulos sitä ympäröivän kalvon läpi. Solu pyrkii jatkuvasti säilyttämään tuon 70 millivoltin eron. Tämä voi kuulostaa pieneltä, mutta hermosolun näkökulmasta se on kaikkea muuta. Myös syöpään liittyy sähköisiä signaaleja. Syöpäsoluilla on omanlaisensa harvinainen jännite. Uudet todisteet viittaat siihen, että syöpäsolut käyttävät sähköisiä signaaleja viestimään omasta kohdeympäristöstään. On arvioitu, että biosähkö ja sen tutkimus on nyt siinä pisteessä missä astronomia oli silloin, kun Galileo keksi kaukoputken. Eli rutkasti tutkittavaa riittää ja asioista tiedetään vasta alkeet. Niinpä tuntuukin ihmeelliseltä, että ihmiset ovat ottaneet käyttöön valtavasti kaikenlaista teknologiaa tietämättä ja tuntematta ihmisten biosähköä tämän paremmin. Vain jo tämän lyhyen tekstin perusteella toivoisin, että tiede tutkisi asiaa vielä lisää. Voiko olla, että meidän sähköherkkien bioelektoniikka on suistunut raiteltaan tai että se toimii eri tavoin kuin niin sanotusti terveillä ihmisillä? Onko sähköherkkyys jonkinlainen ioni-kanava sairaus? Olisiko meidän ioni-kanavien toiminta voinut häiriintyä? Voiko ympäristötekijät sotkea ihmisen biosähkön ja ioni-kanavien toiminnan? 1900-luvun loppuvuosina myös ihmisiltä löydettiin ns. virran lähde , josta biosähkö oli peräisin. Nykypäivänä ymmärryksemme biosähköstä on käymässä läpi uutta metamorfoosia, kun alamme hahmottaa elektromia. Ionikanavalääkkeet ovat modernin lääketieteen perusta. Ionikanavat ovat tärkeä lääkkeiden vaikutuskohde eli lääkkeet pyrkivät vaikuttamaan ionikanavien toimintaan. Ionikanavalääkkeitä käytetään mm. rytmihäiriöiden hoidossa. Sydänsairauksien hoidossa mullistavaa oli, kun saavutettiin ymmärrys kalsiumkanavien olemassa olosta. Ionikanavafysiikka mullisti koko biologian, sairauksien ja oireyhtymien hoidon ja käsitteellistämisen. Ymmärryksemme ionikanavista kaiken kaikkiaan on kuitenkin vajavaista. Ionikanavista löydetään yhä lisää odottamattomia variaatioita. Ionikanavissa on eräänläisia salaovia. Salaovi on siis ionikanava, jonka vain kaksi vierekkäistä solua jakavat keskenään. Ensimmäinen idea siitä, että lääkkeillä voitaisiin manipuloida biosähköä saatiin hermomyrkyistä Ionit muodostavat tiimin sen nesteen kanssa, joka kylvettää jokaista soluasi. Tuota nestettä on paljon ja siksi ihmiset ovat 60 prosenttisesti vettä, Ionit pitävät meidät elossa. On myös hermostoa koskevia seikkoja, joita emme tienneet ennem 2000-lukua. Sen lisäksi, että hermostoa käytetään tuntemiseen ja liikkeiden sääntelyyn, hermostomme säätelee myös elinten toimintoja ja immuunijärjestelmää. Muun muassa näistä havainnoista piirtyy elektromin pääpiirteet/ääriviivat. Mutta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on alkanut hahmottua uusi kuva, joka osoittaa yhä selkeämmin, kuinka merkittäviä biosähköiset signaalit ovat hermostoa laajemmassa mittakaavassa ja kuinka paljon ne vaikuttavat muuhun kehoon. Elektromin kartoitus antaisi uunikin kuvan sähköisistä ominaisuuksista, jotka määrittävät lähes kaikkia elämän ja kuoleman osa-alueita. Biosähkön tutkimus on ollut pitkälti siiloutuneena neurotieteisiin ja elektrofysiologiaan, jotka molemmat keskittyivöt pitkälti hermoihin ja neurotieteisiin. Voisiko meillä olla toinen kommunnikointijärjestelmä hermoston rinnalla? Tuore tutkimus vahvasti viittaa siihen, että elimistössämme on vähintäänkin kaksi ellei useampiakin sähköisiä viestintäverkkoja. Itse mietin, että ihmisen sähköiset kommunikointijärjestelmät ovat niin hienovaraisia järjestelmiä. Osoituksena tästä se, että on tarvittu kyllin herkkiä mittalaitteita, jotta niitä on voitu ylipäätään mitata. Että menevätkö nämä hienovaraiset järjestelmät epäkuntoon, kun ihminen on ottanut ympäristöönsä ihmisen luomia konmmunikointi ja sähköjärjestelmiä, jotka paahtavat ympäristössämme 24/7. Puhumme usein valosaasteesta, mutta meillä on myös säteilysaastetta päivät pääksytysten. Kun mitä tahansa biologisia soluja laitetaan solumaljaan ja kohdistetaan niihin sähkökenttä kaikki solut siirtyvät maljassa samaan reunaan. Ikään kuin ne aistisivat sähkökentän. Sally Adeen mukaan emme vielä tiedä, miten solut voisivat sen aistia. Itselle tulee mileen, että ehkäpä ihmisilläkin voisi olla sähköaisti. Tiedetään, että sähkökentät vaikuttavat solujen biosähköisiin ominaisuuksiin - mihin tahansa soluun ja joskus koko elimeen - tavalla jolla se saadaan tekemään asioita, joita se ei normaalisti tekisi. Google Geminin mukaan Solut kommunikoivat keskenään useilla eri tavoilla, mukaan lukien kemikaalien, sähkösignaalien ja mekaanisen vuorovaikutuksen avulla. Ja kuten hipit totesivat kaikki vaikuttaa kaikkeen, jos ihminen on kerran näin perustavalla tavalla sähköinen olento, eikö elinympäristömme sähköistyminen muka vaikuta ihmisiin mitenkään. Eikö sähköinen ympäristömme ole muka samankaltainen ympäristötekijä kuin nauttimamme ravinto on? Pliis tiede, etene pian. Yksi asia jota myös säännöllisesti pohdin on magneettiaisti. Langaton teknologia on otettu käyttöön ennen kuin tiedettiin, että ihmiselläkin on magneettiaisti. Olisi aika järkeenkäypää selittää, että ei langaton teknologia aiheuta mitään oireita, koska ihmisiltä puuttuu magneettiaisti, jolla aistia tällaista asiaa. Vaan kun ihmiselläpä taitaa olla magneettiaisti. Ainakin sen olemassa olosta keryy koko ajan lisää tieteellistä todistusaineistoa. Ehkä sen toiminassa esiintyy luontaista vaihtelua todella paljon, niin, että me joilla magneettiaisti on herkkä kärsimme jo silloin kuin muut vielä eivät huomaa mitään. Ehkä ympäristötekjiät ovat särkeneet meidän magneettiaistimme. Koronan seurauksena joilla kuilla hajuaisti ja makuaisti alkoivat toimia poikkeavasti. Lääketiede tuntee myös muita erilaisia aistiherkkyyksiä, osa on ääniyliherkkiä, osa herkkiä hajusteille jne.